Etelä-Tapiola - KANSALLISMAISEMAN TAKAPIHALLA

Syksyllä 2003 järjestimme Teknillisellä korkeakoululla kurssin, jossa suunniteltiin Etelä-Tapiolaa uuteen uskoon. Työ tehtiin opintojaksolla nimeltä Urban Renewal Studio, joka on tarkoitettu koti- ja ulkomaisille arkkitehtiopiskelijoille opintojensa loppuvaiheessa.

Suunnittelualueemme rajautui pohjoisessa Tapiolan keskukseen ja etelässä Westendin uimarantaan. Länsiväylä ja Westendin bussiasema jäivät siis alueen sisään. Lännessä alueemme ulottui Tuuliniittyyn ja idässä Tapiolantiehen ja Otsonlahden asuinalueeseen. Etelä-Tapiolan suunnittelu merkitsi kuuluisan puutarhakaupungin lievealueen muodonmuutoksen hahmottamista. Alue on parhaillaan vilkkaan keskustelun kohteena mm. Tapiolan 50-vuotishumusta johtuen.

Lähestyessämme suunnittelutehtävää kiinnitimme alueen analyysissä huomiota mm. seuraaviin asioihin: Tapiolaa pidetään Suomen ensimmäisenä "puutarhakaupunkina", mutta Etelä-Tapiolaa on nykytilassaan vaikea uskoa puutarhakaupungiksi. Tapiolahan toteutti toisen maailmansodan jälleenrakennusaikana pääpiirteissään Otto I. Meurmanin "Asemakaavaopin" ja Heikki von Hertzenin "Koti vai kasarmi lapsillemme" -teosten opit luonnonläheisestä asumisesta. Tänä päivänä Tapiola sivuaa Espoon tärkeintä julkista tilaa, joka on Länsiväylä. Länsiväylällä Tapiolan naapurina ovat hieno mereen yhdistyvä Otsonlahti ja Keilalahden IT-keskittymä. Mikä merkitys näillä yhteyksillä on alueen kehitykselle? Pitäisikö Tapiolan hyötyä vieressä olevasta IT-alan tiivistymästä, johon kuuluu myöskin Otaniemen alue korkekouluneen ja yrityksineen? Mikä merkitys on sillä, että Espoon väestönkasvuennusteet ovat huomattavasti Helsinkiä ja Vantaata suurempia? Mihin kasvu tulisi kohdistaa ja millä tavalla? Mikä on Tapiolan kulttuuritarjonnan merkitys Eteä-Tapiolan kannalta: Kuinka voimakkaat ovat Wee Gee -keskuksen ja Tapiolan Kulttuurikeskuksen, Tapiolan kirkon ja Espoon teatterin vetovoimat sekä fyysisessä että henkisessä mielessä?

Ensimmäisessä vaiheessa analysoimme Etelä-Tapiolan merkitystä koko Espoon kasvun kannalta ja alueen suhdetta lähiympäristöönsä. Tutkimme Tapiolaa ja Westendiä laajemmassa metropolitason kontekstissa sekä Espoon, Tapiolan ja Westendin historiaa. Analysoimme espoolaista kulttuuria ja sosiaalisuutta, Espoon nykyisiä kehittämisstrategioita ja sen sosiaalista segregaatiota. Haravoimme Tapiolan arkkitehtuuriperintöä, nykypäivän Tapiolan ja Westendin rakennetta, toimintoja ja tapahtumatarjontaa sekä suunnittelualueemme fyysisiä ja toiminnallisia piirteitä. Tarkastelimme myös alueen nylkyisiä kehittämissuunnitelmia, nykypäivän puutarhakaupunkeja maailmalla yleensä sekä viimeaikaisia liikenneuudistuksia, eli innovatiivisia tunneli- ja siltaratkaisuja. Analyysiemme painopiste oli tilallisessa ja kaaviomaisessa tarkastelussa. Analyysin seurauksena jouduimme muuttamaan suunnittelualueen rajausta hieman laajemmaksi. Tämän jälkeen opiskelijat suunnittelivat 1-3 hengen ryhmissä opettajien ohjauksessa alueelle kaupunkisuunnittelmat.

Käytimme suunnittelun lähtömateriaalina karttoja, alueen nykyistä asemakaavaa, tilastotietoja ja julkaisuja. Lisäksi teimme käyntejä alueelle ja Tapiola-aiheisiin näyttelyihin. Järjestimme myös luentosarjan Tapiolan historiasta. Tapiolan juhlakonferenssi järjestettiin sopivasti kurssimme alkaessa. Erityisen kiinnostavaa analyysimateriaalia olivat alueelle tehdyt kaksi hankesuunnitelmaa tai -selvitystä: Espoon kaupungin tilaama Arrak-arkkitehtien "Tapiolan keskustan eteläosan kehittämisselvitys", joka valmistui vuoden 2002 lopulla ja Eric Adlercreutzin johtaman "Tapiolan tulevaisuusryhmän" raportti kesältä 2003. Arrak päätyi selvityksessään ehdottamaan toimistorakentamisen tiivistämistä ja laajenemista Tuuliniitylle sekä tornimaisia asuintaloja Länsiväylän varteen. Arrakin skenaariossa nämä tornitalot mukailisivat ilmeeltään tietoisesti Tapiolan keskuksen tornirakentamista. Tulevaisuusryhmä ehdotti kaupunkitilojen kehittämistä Etelätuulentien varteen, alueen itälaitaan.

Lukuvuoden teemana Kaupunkisuunnittelun opetuksessamme oli "City as Spectacle? - Kaupunki spektaakkelina?" (paino kysymysmerkillä). Kyseinen teema - hyvässä ja pahassa - oli tarkoitettu provokatoriseksi kysymykseksi nykykaupungin luonteesta ja mm. Etelä-Tapiolan potentiaaleista monipuolisempaan kaupunkikulttuuriin. Teoreettisena tukena aihepiirin pohdiskelulle opiskelijoille annettiin kirjallisuusluettelo. Opiskelijoita pyydettiin tutustumaan mm. seuraaviin aihepiiriä käsitteleviin teoksiin: Hannah Arendt: The Human Condition (1956), Constant Nieuwenhuis: Another City for Another Life (1958), Herbert Marcuse: One Dimensional Man (1964), Alison and Peter Smithson: Team 10 Primer (1962), Constant Nieuwenhuis: New Urbanism (1966), Guy Debord: Society of the Spectacle (La société du Spectacle, 1967), Alison and Peter Smithson: Without Rhetoric (1973), Richard Sennett: The Fall of Public Man (1977), Arnulf Lüchringer: Structuralism in Architecture and Urban Planning (1981), Marc Auge: Non-places (Non-lieux, 1992) ja Mike Davis: City of Quarz (1992). Laajan taustamateriaalin tarkoituksena oli kehittää suunnittelukohteesta ja sen kontekstista kuva sekä teknisenä, tilallisena että sosiaalisena ympäristönä. Samalla ideana oli muodostaa kuva Tapiolan rakentamisen ensimmäisten vaiheiden mentaalisesta arkkitehtuuri-ilmapiiristä ja sosiaalisesti progressiivisen tulevaisuuden rakentamisen mahdollisuuksista ja edellytyksistä.

Opiskelijoita pyydettiin kehittämään alueen uudet kaupunkisuunnitelmat, joissa on huomioitu myös alueen liittyminen ympäristöönsä. Kolmiulotteiset ominaisuudet ja toiminnalliset piirteet olivat tärkeimpiä arvostelukriteereitä. Erityishuomiota tuli laittaa paikan uudelle ilmapiirille ja imagolle. Emme halunneet antaa opiskelijoille tilaohjelmaa, vaan kurssin tarkoituksena oli samalla tutkia alueen sosiaalisia ja määrällisiä mahdollisuuksia typologisten ja esteettisten tarkastelujen lisäksi. Monilla opiskelijaryhmillä oli ongelmia Tapiolan 1950-luvun perinteen ja innovatiivisten mahdollisuuksien yhdistämisessä.

Onnellisuutta ilman ideaa

Koska suunnittelualue sijaitsi keskellä rakennettua kaupunkiympäristöä, alueen liittäminen paikalla olemassaoleviin rakennuksiin ja ympäristöönsä muodostui vaikeaksi. Aluejulkisivusta Länsiväylälle tuli myöskin keskeinen tekijä. Alueen pääongelma on selvästi alueen erillisyys ympäristöstään. Myöskin suuret autoliikenteelle pyhitetyt alueet loivat haasteita. Alue on laaja ja pirstaleinen, mikä synnytti painetta jakaa alue pienempiin osiin omine karaktääreineen.

Tapiolasta tekevät joka tapauksessa ainutlaatuisen sen seuraavat piirteet:
- avoimet ja väljät näkymät, joista tärkeimmät synnyttävät keskusta ympäröivät suuret nurmikentät ja niityt
- rakennukset sijoitettuna tonttien keskelle kasvillisuuden ympäröimänä, katutiloja ei ole rajattu rakennuksilla
- Tapiolan alkuperäisen palvelukeskuksen pienimuotoiset julkiset tilasarjat
- keskuksen ja asuinalueiden korkeat maamerkit.

Tapiolan uusi keskus on muodostunut vanhan palvelukeskuksen laajentumana 1970-luvulta lähtien, eikä se noudata em. Tapiolan alkuperäisperiaatteita. Nykyinen, Stockmannin tavaratalon ympärillä levittäytyvä keskus sijoittuu Merituulentien molemmin puolin vanhan keskuksen eteläpuolelle. Konglomeraatti muodostuu umpikortteleineen kontrastiksi 1950- ja 60-luvun Tapiolalle jo suuremman rakentamistehokkuutensa vuoksi. Liiketalolinnakkeiden eteläpuolelle on vielä rakennettu kaksi pistetaloista muodostuvaa korttelia, jotka muodostavat esteen keskusta etelään liitettäessä.

Tapiolan keskuksen eteläosa sijoittuu em. keskuksen eteläpuolelle, Merituulentien ja Länsiväylän väliseen metsään. Suunnittelualueemme koko oli itä-länsisuunnassa n. 500 m. ja toiseen suuntaan runsas kilometri.

Luontevan yhteyden Ervin Tapiolan keskuksesta katkaisevat viime vuosikymmeninä ilmaantuneet rakennusmassat. Edelleen Tapiolan "hengen" vastaisesti metsään keskuksen ja Länsiväylän väliin on Revontulentien varteen sijoitettu eräänlainen strukturalistinen toimistotalojen siirtokunta, joka kontrastoi Tapiolan puutarhakaupungin kanssa. Paikka on suunniteltu autoa painottaen ja jalankulkuympäristöä vähätellen. Erityisesti yhteys pohjoiseen on jalkaisin heikko - Itätuulentien ja -kujan asuinkorttelit katkaisevat selkeän yhteyden Tapiolan keskukseen. Paikan kiinteistöt ovat muodostuneet MTK:n 1947 hankkimalle maa-alueelle. Nykyisin vyöhykkeellä sijaitsevat MTK:n omistuksessa MTK-opisto ja Espoon Teatteri, sekä muiden omistamina Tapiola-ryhmän pääkonttori, iso pysäköintitalo ja Espoon Verotoimisto. Länsiväylän varressa olevat Etelä-tapiolan lukio ja Revontulen koulu on jo aiemmin päätetty purkaa homeongelmien vuoksi, joten tilaa uusille rakennuksille metsämaan lisäksi on.

Hieman sen jälkeen kun Tuulimäen metsään nousi strukturalistinen sienikasvusto, Tapiolan keskuksen eteläosaa lännessä rajaavaa Tuuliniittyä alettiin nakertaa urheilurakennuksilla. Suomalaiseen kaavoitusjärjestelmään kuuluu omituisuus, joka sallii tennis- ja jäähallien yms. rakentamisen viheralueille, vaikka tämän tyyppiset suuret rakennukset yleensä tukkivat avoimet puistot ja tarkoituksenmukaisempi sijoituspaikka niille voisi olla kaupunkimaisempi ympäristö, jossa käyttäjätkin ovat. Samalla puistojen urheilurakennukset voivat toimia ikävästi motiivina muulle rakentamiselle puistoon - onhan kovertaminen jo aloitettu.

Arrak-arkkitehtien Tapiolan keskustan eteläosan kehittämisselvitys päätyy Tapiolan alkuperäishengessä neljään ehdotukseen: Länsiväylän varteen voitaisiin sijoittaa alueen julkisivu: näkyviä, korkeahkoja pistetaloja. Näiden tarkoitus on viestiä Tapiolan "kulttuurisesta" kaupunkikuvasta. Lähiympäristön laatua, palvelutasoa ja arkkitehtuuria voitaisiin parantaa tiivistämällä olemassaolevaa rakennuskantaa. Alueen työpaikkoja lisätään laajentamalla toimipakkoja Tapiolan keskuksen eräänlaisena alakeskuksena. Tapiolan yleisen kehityksen turvaamiseksi alueelle tulisi rakentaa myös asuntoja. Periaatteessa kehittämisselvitys tiivistyy siis kahteen teesiin: Lisätään rakentamista ja toimintaa alueella sekä sijoitetaan Länsiväylän varteen maamerkkejä. Arrakin kehittämisselvitystä seurannut hanke on Finn Forest Oyj:n pääkonttorin suunnitteleminen purettavan Etelä-Tapiolan lukion tontille. Koulun paikalle tulevat kolme toimistotalorivistöä muodostavat alun toimiston ehdottamalle korkeahkojen rakennusten riville Länsiväylän varressa.

Arrakin ilmiselvä lähtökohta - Tapiolan puutarhakaupungin jatkaminen kiertoliikkeellä 1970- ja 80- lukujen muodostamien esteiden ohi on perusteltu ratkaisu. Tapiola alkuperäisenä muodostelmana ei sekään ollut mikään yhtenäinen kaupunki. Tapiola jakaantui alusta lähtein kolmeen erilliseen alueeseen, joita erottivat toisistaan suuret puistoalueet Silkkiniitty-Leimuniitty ja Tuuliniitty. Asuinalueet sijoittuivat Tapiolan palvelukeskuksen itä-, koillis- ja kaakkoispuolelle. Arrakin skenaariossa Tapiolan keskuksen eteläosa voitaisiin nähdä Otsonlahden länsirannasta koukkaavana laajentumana. Tällöin Merituulentien ja Revontulentien "välikauden" rakentaminen jäisi ikäänkuin mottiin puutarhakaupungin keskelle.

Tapiolan puutarhakaupunki ei ulotu Tapiolan eteläiseen keskukseen, vaan alue on eräänlaista kerrostalolähiötä ja toimistoghettoa. Voidaanko sitten täydellä varmuudella väittää, että Tapiolan keskuksen eteläosa on Tapiolaa ollenkaan? Alue on rakennettu epätapiolamaisesti toimistotaloiksi ilman julkista tilaa ja se on jalkaisin hankalasti saavutettavissa. Paikan heterogeenisyydestä johtuen Arrakin ehdotus puutarhakaupungin laajentamisesta Otsonlahden puolelta koukkaamalla Länsiväylän varteen ja Tapiolan "näyteikkunan" kehittämisestä Länsiväylää vasten eivät ole kuitenkaan aivan itsestään selviä asioita. Toimistokeskittymää ei ole pakko koteloida metsän keskelle.

Selvää on, ettei myrskyn silmään jäävää strukturalistista Revontulentien toimistotaloympäristöä voida helpolla muuttaa "tapiolamaiseksi" puistoparatiisiksi. Asuinalueena siitä puuttuu luonnonläheisyys ja työpaikka-alueena siitä puuttuu hienovarainen jalankulkuympäristö. Päätimme kuitenkin kurssilla tarttua kaikkiin em. haasteisiin.

Jos Etelä-Tapiolaa kehitetään ns. Tapiolan hengessä, nykyinen toimistokeskittymä alueen keskellä vaatisi maantason lähiympäristön kehittämistä ja palvelujen lisäämistä, jotta eteläinen keskus voimistuisi riittävästi imeäkseen asiakkaita myös lähiympäristöstään. Toinen lähtökohta samaan päämäärään pyrittäessä voisi olla asuntojen raju lisääminen, jotta alue muuttuisi "tapiolamaiseksi", omavaraiseksi asuinalueeksi. Muussa tapauksessa aluetta voitaisiin alkaa kehittää täysin omaleimaisena, Tapiolan henkisestä painosta irronneena alueena. Kaikissa em. tapauksissa jalankulkuympäristön parantaminen olisi keskeinen tavoite. Yhteys pohjoisesta Tapiolan keskuksesta tulisi muuttaa juohevaksi. Joissakin harjoitustöissämme alue laajenee itään Otsonlahden rantaan. Tällöin sujuvan liittämisen estävä Tapiolantie on monissa harjoitustöissämme ehdotettu laitettavaksi tunneliin tai kokonaan poistettu.

Itse asiassa näyttääkin siltä, että nykyiset kaksi pohjois-eteläsuuntaista tietä alueella - Tapiolantie ja Etelätuulentie - ovat liioittelua: yhdelläkin tultaisiin toimeen, jolloin alueen liittäminen ympäristöönsä helpottuisi. Alueen liittäminen etelään Westendiin on haaste, johon monet opiskelijat ovat tarttuneet. Länsiväylää on katettu leveillä silloilla ja rakentamisella. Poistamalla liikenteellisiä esteitä idässä ja etelässä, etelä-tapiolalaisten yhteydet merenrantojen virkistysalueisiin kasvaisivat merkittävästi. Länsiväylän kattamisella luotaisiin samalla tornitalorivistöä huomattavampi ja samalla elävämpi "näyteikkuna" Tapiolalle, vaikka metsälähiön diskreettisyys ehkä kärsisikin. Iberian niemimaalta tulleet opiskelijamme ehdottivat Länsiväylän kattamista maisemataideteoksella, joka muodostaa puistoyhteyden Westendin uimarannalle. Kuitenkin suurin osa Länsiväylän kattamisehdotuksistamme perustuivat voimakkaaseen rakentamiseen ja ne olivat tällä tavoin kustannustehokkaita. Jos Etelä-Tapiola ja Westend yhdistettäisiin näin konkreettisesti, voitaisiin jopa alkaa puhua Länsiväylän Tapiolan puoleisesta asuinalueesta "Pohjois-Westendinä".

Harjoitustyömme ovat em. kehittämisajatusten synteesejä. Otimme myös huomioon joukkoliikenteen kehittämisen mahdollisine metrolinjoineen. Työt on seuraavassa esittelyssä jaettu kolmeen kategoriaan: työpaikka-alueen palvelutason ja lähiympäristön kehittämiseen keskittyvät työt, "tapiolamaista" lisärakentamista ehdottavat työt ja lopuksi työt, joissa alueessa nähdään mahdollisuus täysin uudenlaiseen kaupunginosaan.

Työpaikka-alueen palvelutason ja lähiympäristön kehittäminen

SELKÄRANKA Tommi Kärjen ja Aarne Niemelän ratkaisu perustuu Etelätuulen kehittämiselle uudeksi alueen selkärangaksi. Pohjois- ja Etelä-Tapiolan välille on muodostettu toimiva uusi yhteys, joka ei kulje enää Itätuulentien kerrostalokorttelien läpi. "Espoo Trade Centreä" (ETC) on ehdotettu alueen kokoavaksi elementiksi. Kärjen ja Niemelän ehdotuksessa yhteydet pohjoisesta ja etelästä muodostuvat sujuviksi.

LINNAKE Matti Jääskö on täydennysrakentanut Revontuentien varren toimistoalueen suuren ovaalin muotoon ja lisännyt palveluita rakenteen sisään. Pohjois-eteläyhteydet on esitetty arkkitehtonisesti korkeatasoisessa muodossa.

META-MUTAATIO Donna Wheatley (Australia) ehdottaa Matti Jääskön tapaan työpaikkarakennusten alueen selkeää rajaamista lisärakentamisella, eräänlaiseksi "toimistolinnakkeeksi". Wheatleyn alue perustuu vahvasti Länsiväylän varren rakentamiselle ja alueen imago muodostuu hyvin omaleimaiseksi. Westendin uimarannan itäpuolinen alue osoittautuu houkuttelevaksi paikaksi asuntorakentamiselle. Työssä on myös paljon ideoita liittyen meluntorjuntaan. Wheatleyn ähtökohta - autojen maailman kehittäminen - on johdettu kiehtovaan ja tyylikkääseen lopputulokseen.

TOIMINTAA tanskalainen Heidi Willisie Kolding ehdottaa Etelä-Tapiolan keskuksen intensifiointia nimeomaan toimintoja ohjelmoimalla. Maantasoa on kehitetty lisäämällä kauppoja, toimistotaloja on ehostettu uusilla julkisivuilla ja tiloja kierrätetty. Toimintapisteet muodostavat sarjan pistemäisiä virkistys- ja palvelupaikkoja, toimien katalysaattorina ympäristönsä kehittämiseksi. Tämä työ esittelee joukon pieniä kehityskeinoja - työ on eräänlaista täsmäohjattua suunnittelua, "injektoitua urbanismia", joka etenee pienin askelein.

Tapiolamaisen rakentamisen lisääminen

METSÄLÄHIÖ Santeri Lipastin työ perustuu Tapiolantien laittamiseen tunneliin. Tällöin alue voidaan liittää luontevana tapiolamaisena muodostelmana Otsonlahden länsirannan hyvinä pidettyihin vehreisiin asuinalueisiin. Laituritalot Otsonlahden rannalla ovat arkkitehtonisesti kiinnostavia.

NAUHAT Alexander Stern (Sveitsi) on kehittänyt aluetta mielessään uudenlainen tulkinta puutarhakaupungista. Tulkinta tarjoaa perustapiolaa tehokkaamman version asumisesta lukemattominen erilaisine asuintypologioineen. Westendin huvila-aluetta on jatkettu Länsiväylän yli pohjoiseen. Eri tyyppisten rivitalojen ja puutarhojen valikoima on laaja. Kerrostalotyypit sisältävät idean maanalaisista tiloista, jotka aukeavat laajojen valopihojen avulla luontoon.

METSÄ Rodrigo Curras (Portugali) ja Maria Ortiz (Espanja) ehdottavat Revontulentien työpaikka-alueen purkamista ja alueen rakentamista kokonaan uudelleen. Metsään sijoitetaan puikkelehtivia rakennusmassoja, joita yhdistävät runolliset sillat. Metsä jatkuu Länsiväylän yli maisemapuistona.

KIMARA Tsekkiläinen Jan Bradac on laittanut Länsiväylän putkeen Tapiolan kohdalla. Putken päällä on ravintoloita ja näyttelytiloja. Bradacin ehdotuksessa yhteys vanhaan Tapiolan keskukseen on toteutettu Tapiolantien kautta. Uudisrakentaminen sijoittuu voimakkaasti Tapiolantien varrelle. Revontulentien toimistoaluetta on tiivistetty voimakkaasti.

RÄJÄHDYS Volker Katthagen ja Julia Röder Saksasta ovat ottaneet muita laajemman tarkastelualueen ja suunnitelleet ympäristöönsä soluttautuvan alueen Leimuniityltä Otsonlahteen ja aina Westendin rantaan asti. Tavoitteena on uuden rakentamisen mahdollisimman vankka istuttaminen Tapiolan olemassaolevaan rakenteeseen.

Etelä-Tapiola uutena kaupunginosana

MADOT Antti Mentulan ja Jouni Heinäsen työ perustuu alueen jakamiseen neljään vyöhykkeeseen pohjois-eteläsuunnassa: Tuulimäen lännestä kiertävä yhteys Tapiolan nyk. keskukseen, urheilu- ja kulttuurivyöhyke, nyk. toimistoalueen kehittäminen opiskelija-asumista alueella lisäten ja "Westend-puutarha" Länsiväylän päällä matomaisine asuinrakennuksineen. Merituulentien kattaminen niittykannella muuttaa nykyisen liikekeskuksen luonnetta inhimillisempään suuntaan ja helpottaa yhteyden luomista sieltä etelään. Alueen vanhimman rakennuksen (1950-luvun yksikerroksisen toimistotalon) integroiminen kaupunkirakenteeseen on erinomaista - rakennuksen mutkitteleva teema jatkuu uudisrakennuksissa Tuulimäen ympärillä maastonmuotoja noudattaen. Tuuliniityn tennishalli on perustellusti poistettu tukkimasta maisemaa, vahvistaen suunnitelman länsipuolta.

KOLLAASI Anja Riedlin (Saksa), Christian Weberin (Sveitsi) ja Jorge Riveran (Meksiko) ryhmä ehdottaa kollaasia alueen ratkaisuksi: aluetta jatketaan itään Otsonlahden rantaan saakka viitenä pohjois-eteläsuuntaisena vyöhykkeenä: korkean rakentamisen-, puistojen ja urheilun-, tiiviin kaupunkirakenteen, omakotitalojen ja rivitalojen sektoreina. Tässä tiiviin kaupunkirakenteen vyöhyke toimii provokaationa, se on ikäänkuin traditionaalisten kaupunkien kosto vapaamuotoiselle, väljälle Tapiolalle. Kyseessä olisikin ensimmäinen todellinen kaupunginosa (paino sanan alkuosalla) Espoossa. Ratkaisu takaisi Tapiolalle keskeisen urbaanin roolin Espoossa. Tornitalojen rivistä Länsiväylän varressa jatkaa tehokkaasti Keilalahden tornien sarjaa. Ryhmä on ehdottanut yhtä pilvenpiirtäjistä rakennettavaksi puusta esim. jonkin metsäyhtiön pääkonttoriksi.

AKSELI Laura Palazzini ja Valeria Oberhofer Italiasta ehdottavat rakentamisen priorisointia alueella: ensin tulisi perustaa merkittävimmät julkiset keskittymät keskinäisine yhteyksineen ja vasta tämän jälkeen paikata näiden väliin jäävät tilat rakentamisella. Revontulentien ja Etelätuulen risteykseen on kehitetty asuntojen ja liikkeiden keskus ja Westendinaseman tuntumaan tiedepuisto, joka on yhdistetty toiselle puolelle Länsiväylää palvelukeskukseen. Otsonlahden rantaan tulisi viihde- ja yöelämän keskus.

KOLME KAUPUNKIA Taru Niskasen, Paula Nyströmin ja Pia Pylvänäisen -ryhmä jakaa Etelä-Tapiolan selkeästi kolmeen osaan pohjoisesta etelään. Osat olisivat kehitetty nykyinen liikekeskus, umpikortteleilla toteutettu tiivis asuntorakentaminen ja Länsiväylän varsi uusine teattereineen. Liikekeskuksen päälle on rakennettu kattoterassien vehreä maailma ja sen jalankulkuyhteyksiä on kehitetty. Umpikorttelit muodostavat selkeästi oman uuden kaupunginosansa.

NAUHAT Heikki Pulsa ja Juha-Pekka Niinimaa ovat käyttäneet suunnitelmansa lähtökohtana kahta alueelle ennakoitua metroasemaa. Tapiolan keskus jatkuu nauhamaisena pohjoisesta aina Länsiväylän yli Westendin rantaan. Tälle poikittainen nauha koostuu matalasta, puisesta asuinrakentamisesta. Westend levittäytyy myös nauhana Leimuniittyä kohti ja kaikki nämä kehityskorridorit iskeytyvät yhteen Länsiväylän päällä.